Eli toffeinen juustokakku uunissa. Ollut nyt ruhtinaalliset tunti ja 20minuuttia. Kohonnut reunojen yli ainakin 2,5cm. Onneksi tasaisen nätisti. Jännitysmomentti laskenut alun kauhistuksesta. Vähän pelotti, jos se turpoo ku rakennusuretaani, ni kuka siivoo uunin?? ;)
Nyt jännätään reunojen tummuusastetta, nimittäin minkäänlaista EA:ta ei kaapeissa oo, folio on loppu ja kaupat kiinni. Viimenen kymppiminuutti saa mennä hiukan pienemmällä lämmöllä ja juuri tässä vaiheessa oon varmasti ylittänyt tän uuniin kurkkimisen ennätyksen.
Jos haluat kokeilla omaa uuniin kurkkimisen ennätystä, niin koita tätä:
Toffeinen juustokakku
Pohja
250g Marie gluteeniton keksiä
125g Voita
Täyte 1 ja päällinen
397g Kondensoitua maitoa
Täyte 2
800g Philadelphiaa
1 prk Smetana (sellanen mini)
1 prk Creme Fraische (sellanen mini)
2dl tomusokeria
4 kananmunaa
1rkl sitrushedelmän mehua
Laita uuni lämpenemään 170*.
Viritä irtopohjavuoka (n.27cm halk) valmiiksi.
Kuumenna voi ja murskaa keksit, tasota seos vuoan pohjalle.
Valmista Kondensoitu maito toffeeksi korkeareunaisessa astiassa mikrouunissa 180teholla minuutin välein sekoittaen, n.15min tai kunnes on valmista.
Yhdistä täyte 2:n ainekset ja sekoita varoen tasaiseksi. Jos ei kukaan näe, ni rysäytä sekaisin vaikka sähkövatkaimella.
Kaada puolet seoksesta vuokaan pohjan päälle ja heilauta tasaiseksi. Varo takaseinää.
Levitä lämpimähköstä toffeesta puolet tasaiseksi kerrokseksi juustoseoksen päälle.
Kaada tuorejuustoseoksenloppu toffeiden päälle. Koristele pinta jäljelle jääneellä toffeella.
Uunissa paistetaan alatasolla 1,5tuntia, jonka jälkeen sammutetaan tehot ja jätetään kakku jälkilämpöihin muhimaan vaikka pariksi tunniksi.
Ollos hyvä. Ja tähän sitten vielä jokainen voi ite keittää vaikka kardemummakahvit ja tohon kommenttikenttään päiväkahviturinat. Kiitos. :D
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Laakerisoppaa
Pikkusipulit siirtolapalstalta. Viime vuonna tuli valtavia sipuleita, tännä vuonna vaan tollasia pikkuruisia, mutta söpöjä ja ihan sipulin makuisiakin.
Tarttuipa kerran matkaani Obh nordican silporaattori. Kyseinen vempain oli hyvää kyytiä jäämässä jättimäisen Prisman remonttimyynnin jalkoihin.
Edellisen murskaimen, jolla valmistin juustokakun pohjat, murskasin mantelit ja pähkinät jauhoksi asti myin taannoin kirpparilla. Silloin oli ajatuksenani hankkia joskus parempi, ja niinpä tuo asia unohtui.
Juustokakkujen pohjat murskasin sittemmin kaulimella muovipussissa, kunnes viimein sattui niin vahvoja gluteenittomia keksejä, että muovipussit yksi toisensa jälkeen hajosi keksien pysyessä ehjinä. Naapurit varmasti kiitteli noita keksejä, nimittäin sen jälkeen se kaulimen pauke lakkasi.
Pikkublenderi tarttis olla joka keittiössä, jossa ollaan vähän kiireisiä, mutta kuitenkin tehdään ruokaa. Oiva apu kokille, surauttaa kaiken silpuksi alta aikayksikön, myös gluteenittomat keksit. Näyttää vielä niin kivalta, ettei oikeastaan haittaa, jos joskus jäisi pöytätasolle näkyviin. Mätsäähän se Mocca Masteriin ja mun mikroon, je jee. Vois ihan viikottaiseen käyttöön ottaa, alkais tekee enemmän raasteitakin. Näine hyvine ajatuksineni meitsi sen siitä kainaloonsa koppas, pelasti, maksoi kassalle, asetti pelkääjän paikalle istumaan, ajoi kotiin, kantoi ylös asti ja himassa purki varovasti pahvit ja muovit, pesi osat, kuivatti ja vihdoin, pääsin testailee.
Vaan ei se lähteny käyntiin..
Kulhoa edes takas, paremmin kiinni.
Kantta irti, uudelleen kiinni.
Johtoa seinään, irti ja takaisin seinään.
Nappia pohjaan ja irti..vaan ei, kun ei.
Ei elon merkkiäkään.
-Eihän uusi voi olla rikki!
Ihan varottamatta se kuitenkin lähti maantiejyrän lailla täristäen käyntiin. Nakkisosekeiton valmistumisen vältin nopealla käden liikkeellä: Sormet ylös kulhosta! Sipulit murskautu hyvin. Parsakaalia lisätessä edessä oli taas sama homma, ei mene päälle...kulhoa irti ja takaisin kiinni, irti ja taas kiinni..lopulta se meni päälle hetkeksi kunnes lakkasi kokonaan toimimasta.
Tein keitokseni loppuun ja söin, ihan hyvää tuli. Laitoin keiton jäähtymään. Tällävälin mulle tuli omatoimisia vieraita, joista eräs katosi tullakseen hetken päästä kysymään:
-Mitä ihmettä sulla oli tuolla keitossa?
-Ai sä löysit keittoa, ei siellä mitää ihmeellistä oo, parsakaalia, vastasin.
-Ei, kun jotain mustaa ja kovaa, meinas hammas mennä..kato.
Olin ihan ihmeissäni, joku pieni musta nappula, jossa oli kaverin hampaanjäljet ja näytti vähän renkaan venttiililtä. :O
Arvatkaa vaan, että hävetti ja ärsytti. Mun ylihygieeninen keittiö ja joku ihmeen venttiilin pala mun tekemässä keitossa!
Ainoa paikka mistä se olis voinut tulla oli liesituuletin. Siinä allahan kattila porisi hetken. Ei liesituulettimessakaan ole mitään sellasta irtoavaa osaa.
Kuvioihin siis oli otettava uusi epäilty, OBH NORDICA..ja a'vot.
Sieltähän se.
Murskaimen kannen laakeri.
Tarttuipa kerran matkaani Obh nordican silporaattori. Kyseinen vempain oli hyvää kyytiä jäämässä jättimäisen Prisman remonttimyynnin jalkoihin.
Edellisen murskaimen, jolla valmistin juustokakun pohjat, murskasin mantelit ja pähkinät jauhoksi asti myin taannoin kirpparilla. Silloin oli ajatuksenani hankkia joskus parempi, ja niinpä tuo asia unohtui.
Juustokakkujen pohjat murskasin sittemmin kaulimella muovipussissa, kunnes viimein sattui niin vahvoja gluteenittomia keksejä, että muovipussit yksi toisensa jälkeen hajosi keksien pysyessä ehjinä. Naapurit varmasti kiitteli noita keksejä, nimittäin sen jälkeen se kaulimen pauke lakkasi.
Pikkublenderi tarttis olla joka keittiössä, jossa ollaan vähän kiireisiä, mutta kuitenkin tehdään ruokaa. Oiva apu kokille, surauttaa kaiken silpuksi alta aikayksikön, myös gluteenittomat keksit. Näyttää vielä niin kivalta, ettei oikeastaan haittaa, jos joskus jäisi pöytätasolle näkyviin. Mätsäähän se Mocca Masteriin ja mun mikroon, je jee. Vois ihan viikottaiseen käyttöön ottaa, alkais tekee enemmän raasteitakin. Näine hyvine ajatuksineni meitsi sen siitä kainaloonsa koppas, pelasti, maksoi kassalle, asetti pelkääjän paikalle istumaan, ajoi kotiin, kantoi ylös asti ja himassa purki varovasti pahvit ja muovit, pesi osat, kuivatti ja vihdoin, pääsin testailee.
Vaan ei se lähteny käyntiin..
Kulhoa edes takas, paremmin kiinni.
Kantta irti, uudelleen kiinni.
Johtoa seinään, irti ja takaisin seinään.
Nappia pohjaan ja irti..vaan ei, kun ei.
Ei elon merkkiäkään.
-Eihän uusi voi olla rikki!
Ihan varottamatta se kuitenkin lähti maantiejyrän lailla täristäen käyntiin. Nakkisosekeiton valmistumisen vältin nopealla käden liikkeellä: Sormet ylös kulhosta! Sipulit murskautu hyvin. Parsakaalia lisätessä edessä oli taas sama homma, ei mene päälle...kulhoa irti ja takaisin kiinni, irti ja taas kiinni..lopulta se meni päälle hetkeksi kunnes lakkasi kokonaan toimimasta.
Tein keitokseni loppuun ja söin, ihan hyvää tuli. Laitoin keiton jäähtymään. Tällävälin mulle tuli omatoimisia vieraita, joista eräs katosi tullakseen hetken päästä kysymään:
-Mitä ihmettä sulla oli tuolla keitossa?
-Ai sä löysit keittoa, ei siellä mitää ihmeellistä oo, parsakaalia, vastasin.
-Ei, kun jotain mustaa ja kovaa, meinas hammas mennä..kato.
Olin ihan ihmeissäni, joku pieni musta nappula, jossa oli kaverin hampaanjäljet ja näytti vähän renkaan venttiililtä. :O
Arvatkaa vaan, että hävetti ja ärsytti. Mun ylihygieeninen keittiö ja joku ihmeen venttiilin pala mun tekemässä keitossa!
Ainoa paikka mistä se olis voinut tulla oli liesituuletin. Siinä allahan kattila porisi hetken. Ei liesituulettimessakaan ole mitään sellasta irtoavaa osaa.
Kuvioihin siis oli otettava uusi epäilty, OBH NORDICA..ja a'vot.
Sieltähän se.
Murskaimen kannen laakeri.
torstai 16. elokuuta 2012
johooo halkeen ilosta...♪ ♫
Hei pyörämyyjä <3 Ostan sulta mun unelman.
Vitsit..minuutti sitten yks sydän hypähti kattoon!
Toivottavasti naapuri ei herännyt, varmaan tuli sellanen kolo sen lattiaan.
Viimeinkin se on totta!!
Noni, eli..
mä saan mun bicyclen..siis mun zygän <3 <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)